Hurraa, Camsu tekee jälleen hetkellisen palaamisen bloggaamisen maailmaan. Sain muistutuksen tän blogin olemassa olosta SIMSIN kautta. Oikeesti. Tuli ostettua The Sims 3 Yliopistoelämää lisäri ja siinä kun on mahdollisuus blogin kirjoittamiseen yms... no, se siitä!
Tässä parin kuukauden aikana ei oo niin älyttömästi tapahtunut mitään, mutta miksen päivittäisi tätä nyt kun muistin, et mulla on tämmönenkin!
No, alotetaan vaikka mun huoneesta. Mä aloin tossa muutama viikko takaperin kinumaan äidiltä kahta taulua, jotka mun kaveri on maalannut. Taino, toinen niistä oli jo valmis, toinen oli vähän niiku vahinkotilaustyö. Ehdot oli selkeet: julisteet pois seinältä ja taulut olis mun! Helppo nakki, mähän aloin sitten repimään mun julisteita alas seinältä. En kuitenkaan pystynyt kaikkia kerralla ottamaan pois, koska mulle iski ahdistus - kuitenkin niin monta vuotta ''samat silmäparit ovat tuijottaneet mua'' olis pian poissa ja mulla on jotenkin ollut turvallinen olo niine ''tuijotuksineen''!
Nyt kuitenkin on reilusti yli puolet julisteista poissa ja tauluille on tilaa.
No, alotetaan vaikka mun huoneesta. Mä aloin tossa muutama viikko takaperin kinumaan äidiltä kahta taulua, jotka mun kaveri on maalannut. Taino, toinen niistä oli jo valmis, toinen oli vähän niiku vahinkotilaustyö. Ehdot oli selkeet: julisteet pois seinältä ja taulut olis mun! Helppo nakki, mähän aloin sitten repimään mun julisteita alas seinältä. En kuitenkaan pystynyt kaikkia kerralla ottamaan pois, koska mulle iski ahdistus - kuitenkin niin monta vuotta ''samat silmäparit ovat tuijottaneet mua'' olis pian poissa ja mulla on jotenkin ollut turvallinen olo niine ''tuijotuksineen''!
Nyt kuitenkin on reilusti yli puolet julisteista poissa ja tauluille on tilaa.
Tässä on sit kuva vielä mun tulevasta taulusta! Tykkään tosi paljon jo nyt.
Työharjottelu... tää onkin viimeinen, vaikka edellisessä postauksessa sanoin että tää on tokavika. Kuitenkin ilmeni, että kolmannen vuoden kolmas työharjottelu on poistettu kokonaan opetussuunnitelmasta. Harmittaa vähän, koska ainahan se on kiva oppia asiat käytännössä. Tosin ei ilman teoriatietoa voi tehdä käytäntöä.
Työharjottelu on osoittautunut haasteelliseks, varsinkin ohjaajan takia. Multa ihan oikeasti liikaa ja vaikka kuinka antaisin itestäni kaiken, se ei kelpaa. Mun ohjaaja on mm. haukkunut mua asiakkaiden läsnäollessa, mutta onneksi oon ollut sen verran fiksu, oon ottanut kaikki haukut ylös.
Asiakkaat ovat kuitenkin ihania, tosi elämän myönteisiä kehitysvammaisia aikuisia. Ryhmässä on pääpainotteena käden taidot, ja mut onkin pistetty testaamaan erilaisia ''taidetekniikoita''. Mm. Kelmumaalaus ja narumaalaus on tullut tutuksi! Oon tykännyt niistä ihmisistä ihan hurjasti ja niitä tulee varmaan ikävä sitten kahden viikon päästä, kun harjottelu loppuu.
Asiakkaat ovat kuitenkin ihania, tosi elämän myönteisiä kehitysvammaisia aikuisia. Ryhmässä on pääpainotteena käden taidot, ja mut onkin pistetty testaamaan erilaisia ''taidetekniikoita''. Mm. Kelmumaalaus ja narumaalaus on tullut tutuksi! Oon tykännyt niistä ihmisistä ihan hurjasti ja niitä tulee varmaan ikävä sitten kahden viikon päästä, kun harjottelu loppuu.
Narumaalaus
Pakollinen ihmettelykuva työmatkalta!
Tampereella oon pariin otteeseen taas käynyt ja joka kerta sieltä lähtö tuntuu vaikeemmalta. Ikävä iskee helvetin nopeesti ja vinkuminen alkaa jo parin päivän päästä lähdöstä..
No, pakko kestää!
Päätin napasta autossa kuvan, kun oli tylsää.
No, katotaan pysyiskö päivitystahti nyt hieman tiuhempana. Saas nyt nähdä!
