Paranormal Activity.

Kävin kattomassa viimeyönä Paranormal Activity- elokuvasarjan neljännen osan. Tykkäsin tosi paljon, mut menee kyllä hetki, että meen kattoo mitään kauhuleffaa elokuviin. Tehosteäänet oli jäätäviä.

JA LOPPU OLI YLLÄTTÄVÄ.

''OH MY GOD!! Please, dont hurt me! D:'' ''<.< vitut.''

Kuitenkin, leffasta jäi semmonen jännä fiilis, ja että tää on pakko ostaa myös DVD:nä, koska mullahan on siis kaikki aikaisemmat osat.

Ja koska en halua paljastaa tästä uusimmasta leffasta mitään, niin päätinpä, että höpisen näistä muista jotain...

Paranormal Activity 1

Aivan järkyttävät ensikokemukset tästä leffasta. Katoin tätä yöllä jonkun puol tuntia, mutta en sit pystynyt kattomaan loppuun asti. Seuraavana päivänä sitten katoin loppuun ja vieläkin pelotti.

Tässä oli mun mielestä sopivasti pelottelua, ja pienetkin asiat oli musta karmivia. No - täähän on vaan mun mielipide.

Tästä leffasta nousi muutama kysymyskin silloin mieleen.

- Miksi se demoni vainoaa Katieta?

- Miksi Katie nukkuu lähempänä ovea?

- Miksi Micah oli idiootti ja toi kameran?

...vain ensimmäiseen kysymykseen sain kunnon vastauksen.

Kuitenkin, pelottavin kaikista Paranormal Activityistä.

 Paranormal Activity 2

MÄ NIIN VIHAAN KAUHUELOKUVIA, JOISSA PAHA TAPAHTUU LAPSILLE! D:

...ja koirille.

No, kakkososa oli mun mielestä huono. Tietenkin se vastasi kysymykseen, jonka kysyin kun katoin Paranormal activity ykköstä. Hunter on söpö mukula. Todella söpö.

Ärsyttävintä tässä leffassa oli perheen teinilikka ja sen ylireagoinnit. Näyttelijän kauhun tunne ei vakuuttanut. Yllättäviä juttuja tässä ei ollut montaa.

Tämäkin elokuva herätti kysymyksiä...

- Miksi demoni seuraa Kristiä?

- Miksi perheen uima-altaan puhdistaja kipuaa joka yö ylös?

- Mitä sillä demonilla oli koiraa vastaan?

- Miksi tämä ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa?

...JÄLLEEN ensimmäiseen kohtaan tuli vastaus.

Mutta, 2 down, 2 to go!

Paranormal Activity 3

IHANAA, että saatiin vihdoin vastauksia muihinkin kinkkisiin kysymyksiin, mitä kaksi aikaisempaa elokuvaa synnytti.

Niikuin tossa aikasemmin mainitsin, vihaan leffoja joissa paha tapahtuu lapsille.

Tässä elokuvassa eletään siis Katien ja Kristin lapsuutta, ja saadaan vastauksia kysymyksiin kuten..

- Miksi se demoni vainoaa noita?

- Mitä se haluaa?

JA VIHDOINKIN meidän demonilla on nimi. Toby. Kuinka kiehtovaa.

Kolmosen perusteella vois ajatella, että näiden leffojen katsomis järjestys on kolmonen, kakkonen puoleen väliin, ykkönen ja kakkonen loppuun. Aika hypyt on kivoja.

Paranormal Activity - Tokyo Night

MIKSI JAPANILAISET ON NIIN PELOTTAVIA?

Leffa ei sinäänsä liity mitenkään näihin amerikkalaisten tekeleisiin, paitsi että Haruka (kuvassa toi nainen) joutuu amerikassa ollessaan auto-onnettomuuteen ja murtaa kummatkin jalkansa... Yllättävää että Katie liittyy tapaukseen!

Kuitenkin.. Japanilaiset osaa pelotella. Japanilaiset luo pelottavan tunnelman pelkästään hiljaisuudella. Tää ei kuitenkaan ollut pelottavin näistä, koska ykkönen on mulle edelleen se, jota en voi kattoa yksin!

Kaikki nää leffat herättää yhden yhteiskysymyksen...

MIKSI TE KAIKKI KUVAATTE KOKO AJAN?!

...ehkä se on tän sarjan perusajatus.

Oon kuitenkin nauttinut tästä leffasarjasta ja tuun kattomaan näitä vielä pitkään.

 

Lukukokemuksia.

Tulipa tossa luettua Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko myöntää, että oli paras kirja, minkä oon vähään aikaan lukenut. Aivan uskomaton lukukokemus.

Mulle harvoin tulee kirjan jälkeen semmosta tyhjää oloa. Eka ajatus oli, että mitä mä nyt alan lukemaan. Ehkä mun pitää tehdä pitkästä aikaa tutkimusmatka kirjaston uumeniin.

Mutta, alukshan en voinu edes kuvitella lukevani koko kirjaa. Kuitenkin muutama ihminen kirjaa mulle hehkutti ja sit kysäsin äidiltä, että onko se kirja meidän hyllyssä edelleen - ja siellähän se oli. Äiti tosin sano mulle, että ehkä liian sekava kirja hänen makuunsa. En kyllä ymmärrä mitä sekavaa siinä oli!

Alku vähän takkuili, mutta kun pääsin vauhtiin, niin johan Sofin mielenkiintoinen tekstikin lähti lentämään. Odotan leffaa aivan älyttömästi. Tarkoitushan oli siis lukea kirja ennen leffan kattomista, sama päti Nälkäpeliin.

Nälkäpelissä kävi niin, että innostuin siitä sarjasta aivan älyttömästi. Mulle oli annettu kuukaus aikaa lukea se ensimmäinen osa, mutta kuukaudessa luin kaikki kolme. Kolmas osa oli lievä pettymys, mutta ei se mitään. Elokuvakin oli pettymys. Kuinka usein leffa on parempi kuin kirja? Aika harvoin. Potteritkin oli parempia kirjoina, mut ei ne leffat toki huonoja ole!

Mutta, Puhdistus tosiaan oli tajunnan räjäyttävä kirja. Ehkä mun pitäs lukea noi muutkin Sofin kirjat, koska Sofilla on mielenkiintoinen tapa kirjoittaa.

Puhdistus ansaitsee multa 4½/5 tähteä.

Perusteluna se, että lopussa oli omituisia raportteja, joita en ihan hiffannut.

Viimeaikojen muita kuulumisia.

Pari edellistä postausta on tosissaan mennyt elämän ihmettelyssä sun muissa. Mut nyt ajattelin, että voisin postata viimeaikojen kuulumisista jotain.

Joo, tosiaan siitä opintokäyntirumbasta vois alottaa.

Tampereen reissu osoittautui ihan mielenkiintoseksi, vaikka ne olikin apuväline messut. Menin tosissaan jo edellisenä päivänä Tampereelle hengailemaan, mikä oli ihan oikeesti hyvä idea. Sain nukkua pidempään! Päästiin jopa lähtemään sieltä ''ennen aikojaan'', eli vähän vaille neljä. Päästiin bussilla suoraan Tampereen rautatieasemalle, ja siitä sitten syöksyin ostamaan junalipun - en kerenny kello 16.00 lähtevään pendoliinoon tietenkään, mutta kerkesin onneksi 16.07 lähtevään InterCityyn. En olis jaksanu varmaan oottaa siellä asemalla tuntia, että viideltä lähtee pendolino.

Ja se ratsastusterapia....

Voi hyvänen aika. Opettaja tosissaan pisti meidät hevosen selkään, ja siinä sit oltiin. Ja mä tunnetusti pidän hevosista. Niiku for real.. 

Se oli kuitenkin yks turhimmista opintokäynneistä ikinä. Mä en koe oppineeni siellä mitään muuta, kuin vihan hallintaa. Se oli niin tylsää, että ei mitään rajaa. Mut jos joku tykkää hevosista, niin siinäkun tykkäätte, mä vain ilmaisen tässä mun mielipiteen hevosia kohtaan. Mä en tosissaan voi sietää niitä.

Taisin mainita salatut elämätkin tossa jonkin aika sitten? Jep, kuvaukset meni niiku ajattelinki. Tosin.. matka sinne ei. Melkeen eksyin. No, nyt ainakin tiedän minne pitää mennä, kun meen sinne uudestaan - jep, menen uudestaan, tänä perjantaina. Kuntosalikohtaus. Apua! No mutta, odotan innolla! Oli ihan sika kivaa viimekin kerralla.

Mutta entä muut kuulumiset? Hyvin menee, vaikka hautaudun koulujuttujen alle ja sosiaalista elämääkin pitäs kyetä ylläpitämään, ja onnistun siinä ehkä jotenkin. Ehkä.

No mutta, menenpä tästä katsomaan Disney Chanelia ja syömään jotain.

Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Tässä oon pitkään pohtinu, että mitä mun so-called-friendseille on oikein tapahtunut? Olenko mä syyllinen niiden asennemuutokseen? Kyseessä on siis asennemuutos mua kohtaan. Mä en tietääkseni ole tehnyt mitään ja kun yritän kysyä ihmiseltä, onko vika mahdollisesti mussa, saan vastaukseksi jotain tyyliin ''Ei sussa oo mitään vikaa''. Lähde nyt siitä sitten muuttamaan omia toimintatapoja, kun olen vaan ollu oma itteni, tehnyt omat valinnat ja elänyt tavallani.

Toki kaikki tätä kokee, mutta mä en vaan voi ymmärtää tälläistä käytöstä.

Mainittakoon tästä esimerkki. Kerroin eräälle ystävälle mun tämän hetken mieselämästä. Sain vastaukseksi ''MITÄ VITTUA CAMILLA?!'' reaktion kera ilkeän katseen. Ja syynähän oli mun ja mun säädön IKÄERO! Anteeksi neiti (mikäli tunnistat itsesi tästä, saati edes luet tätä) - kukahan se joskus aikoinaan sanoi, että ikä on vaan numeroita?

Enempää tästä säädöstä en sitten vielä kerrokkaan.

Tän tapahtuman jälkeen tämä henkilö tuli mulle sanomaan, että ''You have been replaced''. Näin helposti sitä lähtee ystävä tuosta noin vaan. Se siitä ''parasystävä'' meiningistä.

Ja jos multa kysytään, että mitkä fiilikset... vastaus on, että aivan järkyttävä fiilis.

Toinen tapaus.. Tarkoitus oli lähteä kahden kaverin kanssa KESKI-EUROOPPAAN, kohdelistassa oli mm. Tanska, Saksa, Ranska, Puola ja Tsekki. Jossain vaiheessa myös Iso-Britania tuli puheeksi, ja se ei olis ollut mikään este.

Lopulta yksi meistä kolmesta päättää, että nyt lähdetäänkin RANTALOMALLE! Ehei kamu - no deal. Ainakin toisen kaupunkiloma- kannatuksen kannalla ollut sanoi. Mä pohdin pitkään, että suostuisinko lähtemään heinäkuussa rantalomalle. Mä suostuin jopa katsomaan kohdetta.

Painotan tässä välissä, että en IKINÄ ole käynyt ulkomailla ilman vanhempia.

Kun tämä kyseinen henkilö päätti, että heinäkuussa lähdetään joko Kyprokselle tai Mallorcalle, maataan rannalla 24/7, hotellin pitää olla vähintään kolme tähteä ja se ei saa olla lapsiystävällinen.

Ainiin, ja lähtöpäiväkin päätettiin multa kysymättä.

Minnekkään ulkomaille ei lähdetty ja tietenkin olen hieman pahoillani tästä, ja ehdotin henkilölle sitä, että nähtäis ja mä vaikka tarjoaisin safkat tai jotain. Mitä tulee vastaukseksi?

''Ei kiinnosta.''

Asia selvä.

Jos nämä kyseiset henkilöt tunnistavat itsensä tästä tekstistä, voitte tulla toki juttelemaan mulle naamatusten. Mä en oikeesti enää aio tehdä tän asian eteen mitään, kun mä yritän olla ystävällinen, saan aina semmosen kuvan, että mua ei tosiaan kaivata lähistölle.

Puhukaa selän takana mitä mieltä ootte musta.

Olis tosiaan kiva kuulla ihan suoraan, että missä vika?

Kiitos.