Meillä pohdittiin eilen, että kuinka paljon me pelataan oikeesti. Mä en pelaa juuri lainkaan enää, ja sitku pelaan niin se joko kestaa sen 15 minuuttia tai useemman tunnin. Avomies pelaa päivittäin ja jos se asuis vielä yksin ja olis pelkästään siitä kiinni - se varmaan pelais jatkuvasti.
Huomaan joskus kisaavani huomiosta pelimasiinoiden kanssa. Ei sillä, kyllä munkin huomiota saa sitten hakea, kun mä innostun pelaamaan. Mut mä joudun varmaan päivittäin sanomaan, että nyt mä haluaisin tehdä yhdessä jotain, esim. kattoo telkkaria tai ihan vaan jutella.
Pelaaminen on meillä ehkä meidän suurin ongelma. Pelaamisen (ja laiskuuden) takia kotihommiin joutuu yleensä patistella toista, mua ei yksinkertaisesti vaan aina jaksa kiinnostaa. Mä huomasin tossa yks päivä ärtyneeni, kun olin varmaan kuudet tiskit tiskannu peräkkäin ja avomies vaan pelaa.
Eilen avomiehen piti imuroida. Paskat se mitään imuroi, se vaan pelas. Sanoin kyllä, että sunnuntaina se saa luvan imuroida, koska mä olen puunannut oman osuuteni.
Pelaaminen tuntuu tulevan kaikkien normaaleiden askareiden eteen. Kun punkkasin 1,5kk avomiehen nurkissa tossa keväällä (ennenkun siis muutettiin tähän) mä kyllä huomasin ja jälkikäteen ymmärränkin, että useampi vuosi ilman toista nalkuttamassa on tehny tehtävänsä.
Ei se oma porsastelu häiritse.
Mä muistan siivonneeni sen kämpän lattiasta kattoon pariinkin otteeseen. Pesin jopa OVENKAHVAT JA -KARMIT!
Kun meillä tehdään kotitöitä, kunhan pelaamiselta ja netissä roikkumiselta keretään - se tehdään yhdessä. Me ollaan jaettu toisillemme vastuualueet. Mun vastuualueella on makkari, eteinen ja keittiö. Avomiehellä on vessa ja olohuone.
Imuri on ihan sysipaska, mutta onneksi uusi saadaan.
Kotihommat muutenkin on jaettu. Mä pesen pyykit ja ilmeisesti pidän huolta siitä, että keittiö pysyy siistinä. Avomies hoitaa roskat - siis jos hoitaa. Kyllä se täysi roskapussi sieltä roskiksesta tulee ulos, mutta kulkeutuminen roskakatokseen on vienyt useamman päivän (testi tehty, jolloin päätin itse viedä sen roskapussin). Tästäkin olen saarnan pitänyt, mutta kuten sanottu - vuosien yksin eläminen on tehnyt tehtävänsä ja laiskuus vie voiton.
Mun ja kodin ylläpidon harmiksi meillä pelataan ihan liikaa MOBA-pelejä (massive online battle arena). Esim. League of Legendsiä ja Dotaa. Yks matsi vie vähintään sen 20 minuuttia, pelimuodosta riippuen.
Joskus kun ollaan sovittu, että avomies pelaa yhden pelin, ja sillä välin mä yritän saada jonkun jutun valmiiks avomies on ensimmäisenä ehtinyt lopettaa pelinsä. Jostain syystä avomies usein tästä päätteleekin, että koska mulla on kesken, hän voi alottaa toisen pelin.
Joka kestää sitten yleensä enemmän, kuin se 20 minuuttia. Koska ei pelata ihmiset vs. botit, vaan ihmiset vs. ihmiset. Ja koska ihminen on YLEENSÄ taitavampi pelaaja kuin botti, peli kestää joskus jopa tunnin.
Eli se siitä yhteisestä ajasta. Yleensä alan mököttää asiasta, joskus suutun oikeasti.
Yhteistä aikaa on silti roppakaupalla, kun tehdään sopimuksia etukäteen: ensin yhteistä aikaa, sitten pelataan ja tehdään muut jutut.
Aamuisinkin mies herää sen verran aikasin, että varmasti kerkeää pelaamaan ainakin sen yhden pelin. Sitä en voi kyllä ymmärtää, mutta kukin tyylillään.
Menenkin tästä pelaamaan aikani kuluksi.
