Lukukokemuksia.

Tulipa tossa luettua Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko myöntää, että oli paras kirja, minkä oon vähään aikaan lukenut. Aivan uskomaton lukukokemus.

Mulle harvoin tulee kirjan jälkeen semmosta tyhjää oloa. Eka ajatus oli, että mitä mä nyt alan lukemaan. Ehkä mun pitää tehdä pitkästä aikaa tutkimusmatka kirjaston uumeniin.

Mutta, alukshan en voinu edes kuvitella lukevani koko kirjaa. Kuitenkin muutama ihminen kirjaa mulle hehkutti ja sit kysäsin äidiltä, että onko se kirja meidän hyllyssä edelleen - ja siellähän se oli. Äiti tosin sano mulle, että ehkä liian sekava kirja hänen makuunsa. En kyllä ymmärrä mitä sekavaa siinä oli!

Alku vähän takkuili, mutta kun pääsin vauhtiin, niin johan Sofin mielenkiintoinen tekstikin lähti lentämään. Odotan leffaa aivan älyttömästi. Tarkoitushan oli siis lukea kirja ennen leffan kattomista, sama päti Nälkäpeliin.

Nälkäpelissä kävi niin, että innostuin siitä sarjasta aivan älyttömästi. Mulle oli annettu kuukaus aikaa lukea se ensimmäinen osa, mutta kuukaudessa luin kaikki kolme. Kolmas osa oli lievä pettymys, mutta ei se mitään. Elokuvakin oli pettymys. Kuinka usein leffa on parempi kuin kirja? Aika harvoin. Potteritkin oli parempia kirjoina, mut ei ne leffat toki huonoja ole!

Mutta, Puhdistus tosiaan oli tajunnan räjäyttävä kirja. Ehkä mun pitäs lukea noi muutkin Sofin kirjat, koska Sofilla on mielenkiintoinen tapa kirjoittaa.

Puhdistus ansaitsee multa 4½/5 tähteä.

Perusteluna se, että lopussa oli omituisia raportteja, joita en ihan hiffannut.