1/7 done, IM ON FIREE!

Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja oon ihan oikeesti sitä mieltä, että oon ansainnut nää pari vapaapäivää. Nyt on tullut vaan oleiltua ja levättyä, huomenna olisi se pelätty iltavuoro edessä. Kaksi hoitajaa vs. 12 vanhusta.

Eilen oli suht kummallinen päivä siinä mielessä, että olin tosi paljon mun vanhempien kanssa - ilman riitoja. Vaihdettiin äidin kanssa vaatekaappeja (eli mun vaatekaappi siirtyi vihdoin ja viimein mun huoneeseen), syötiin ekaa kertaa koko perhe pöydän ääressä sitten jouluaaton ja käytiin jopa yhdessä kaupassa! Pieniä asioita, mutta jostain syystä me ei vaan tehdä tälläsiä asioita enää yhdesä.

Eilen illalla mun pitkäaikainen ystävä kävi kylässä. Pelattiin vähän Crash Bashia pitkästä aikaa.

Tuli myös pohdittua, että jos sitä pidettäis joku Disney-maratooni, mutta se on sit syksymmällä!

Perjantaina tuli pelattua vähän simssiä. Tulin kotiin joskus 16.30 tienoilla ja pelasin sitten noin about kahteen asti simssiä. Hupsis. Ostin tossa torstaina Paratiisisaari lisäosan, tuplamaailma paketin (Monte Vista ja Hidden Springs), Pihaparatiisi kamasetin ja vielä erikseen uuden maailman Sunlit Tidesin. Alla olevan simin perhe vaikuttaa tällä hetkellä Sunlit tidesissä ja sieltä on tarttunu pieni rusketus!

Hän on Felicia Minoque, viidennen sukupolven sim.

Ja kuten tossa otsikossa sanon, 1/7 done. Meinaan siis työviikkoja. Vielä kuusi edessä ja tää tuntuu oikeestaan ihan vaan työharjottelulta pituudensa takia.
Tästä eteenpäin vapaapäivät on missä sattuu ja hieman oon yrittänyt järkätä edes yhtä kokonaista vapaaviikonloppua, mikä onnistuu näillä näkymin!

Mutta, mäpä lähden tästä kaverille katsomaan Hobitin, koska en oo sitä vielä nähnyt!

Päivän biisi!

Väsymystä ja muuta mukavaa.

Okei, oon ollut jo kaksi päivää töissä ja edessä olisi vielä.... öö, no seittemän viikkoa.

Se siitä valituksen aiheesta, tulin toteamaan kuinka kivoja, ihania ja sydämellisiä mummot ovat: haastavia, itsepäisiä, arvaamattomia voivat olla. No okei, ei tietenkään kaikki, mutta tolla osatolla tuntuu siltä, että pappojen hoitaminen on paljon lupsakampaa, vaikka niistä suurin osa onkin sitten hieman huonommassa kunnossa.

Mutta pakko mun on jotain hyvääkin noista mummeleista sanoa, vaikka ne onkin suurimmiksi osiksi just tota, mitä tossa aikaisemmin mainitsin.

Tänään hoidin meidän osaston vanhinta muoria ja musta oli ihana kuulla, kuinka TYYTYVÄINEN hän mun työhön oli, vaikka kerroinkin taitojen olevan ruosteessa. 

Kyseinen mummeli halusi käydä hoitokodin kahviossa ostamassa pullaa (koska osastolla kahvin aikaa tarjottava pulla oli kuulemma todella kuivaa), lähdin tietenkin hänen kanssaan sinne kahvioon. Kattelin siinä, kun mummeli teki ostoksensa ja tuli sitten siihen mun luokse ja sanoi: ''Nyt tyttö hyvä, me syödään pullaa'' ja tarjos mulle uunituoreen pullan! Ai että! Ihana!

Toki tietysti sanoin, että hänen pitäs säästää se toinen pulla, jotta voi syödä sitten, mutta ''pulla vaan ei kuulemma enää olisi sen jälkeen enää yhtä hyvää kuin nyt'', mikä oli kyllä ihan totta.

Tänään tuli myös otettua hieman pataan. Kuten aikaisemmin totesin, vanhukset osaa todella vaihtaa tunnetilojaan. Varsinkin, kun kyseessä on aamupesut. Tai oli kyseessä mitkä pesut hyvänsä, niin apua.

Tarkoitus oli tarkistaa, onko yhden asukkaan vaippa missä kunnossa. En päässyt katsomaan, sain bitchslapin naamaan. Sain myös kuulla kasan kommentteja kuten ''et sinä ole mikään hoitaja, olet kiduttaja!'', ''tappaisit itsesi!'' ja niin edelleen. No, lopulta sain kuitenkin hänenkin kohdallaan hommat tehtyä, tosin ennen sitä sain potkun vatsaan. Kiitos.

Olin petaamassa samaisen vanhuksen huonekaverin sänkyä, kun yhtäkkiä tämä nousee istumaan sängylleen ja tuijottaa mua ja sanoo: ''Haluan panna sinut laatikkoon. Olet Kuolema ja haluan voittaa sinut''. Jäätävin lausahdus ikinä!

Loppujen lopuksi, vuoro päättyi onnellisesti uuden asukkaan saapumiseen ja mukaviin jutustelu hetkiin.

Vaikka tästä postauksesta saakin sen käsityksen, että vihaan tätä työtä ja teen sitä vain palkan takia, niin ei. Kyllä mä niistä jokaisesta mummosta ja papasta siellä tykkään, ne vaan päättää sen, miten raskas päivä mulla on. 

Ja vaikka joskus asioita pitääkin tehdä väkisin (esim. se vaipan vaihto, joka ei kyseisestä kohdehenkilöstä tuntunut niin mukavalle), niin kyllä mä ainakin haluan, että kun mä sit EHKÄ joskus olen vanha, niin mua hoidettaisiin hyvin ja ajateltaisiin siinä hoitotoimenpiteessä vain mun parasta ja vaikka aika usein saakin kuulla herjaa ja haukkuja, niin kyllä ne vanhuksetkin sitten lopulta tajuaa (jos muistaa edes enää koko tapahtumaa), että niiden parastahan tässä vain ajateltiin, vaikka ei nyt tuntunutkaan niin mukavalle.

Ja vaikka nyt tunnenkin itteni väsyneeksi, niin huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, ehkä se on myös helpompi päivä, vaikka onkin välivuoro (huoh, 10-18....). 

Inspiraation etsintä

Joo noniin, aattelin tännekkin nyt vähän laittaa juttua.

Eli, mun toinen blogi, Raakamielikuvitus, on joutunut kokemaan vääryyttä, eli jatkuvaa hiljaiseloa, koska ei ole ollut insipiaariota.

Mä siis tosiaan tarvisin ideoita (erittäin kipeästi) johonkin lyhyeen tarinaan, koska mun tekis kauheesti mieli kirjoittaa jotain, mutta en vaan tiedä mistä. Ideoita otetaan vastaan!

Jos mulla olis yhtä nerokas mielikuvitus kuin Tuomas Holopaisella, mun tarinat näyttäis varmaan samalta! :D

Lyhyt kesäloma.

Dodiin, nyt sain aikaseks JÄLLEEN päivittää tätä, kun kaveri linkkasi oman bloginsa mulle. Kyseisen kaverin blogi löytyy täältä.

Kuten postauksen otsikosta käy ilmi, mulla on tämän kesän loma jo lähes takana päin. Maanantaina alan tekemään kesäduunia ja teenkin sitä oikein olan takaa.

Mutta vähän siitä, miten kolmas vuosi lähihoitaja koulutuksen parissa päättyi....

Kuten arvata saattaa, en päässyt nyt koulutuksesta läpi vaan syksyllä jatkuu, eikä se oikeestaan haittaa. Saan ainakin harjotella kunnolla tulevaan ammattiini.

Otin viimeiseksi jaksoksi ehkäisevän päihdetyön, jonka puitteissa sitten käytiin punaisen ristin EHYT- koulutus (vai mikä se oli?) ja sitten käytiin valistamassa ensimmäisen vuosikurssin amislaisia. Aluks ajatus ahdisti, mutta ei se sit ollu mitenkään kummosta ollu, ihan kivoja poikia ne oli!

Tehtiin myös luokan kanssa opintokäynti Virossa sijaitsevaan lasten ja nuorten psykiatriseen sairaalaan. Myös se paikka ahdisti, seinät oli täynä reikiä ja niihin kaiverrettua tekstiä ja vähän kyseenalaistin niiden lasten ja nuorten olot.

Tuli myös käytyä Viru keskuksessa!

Muut oli shoppailemassa Terra Novassa ja olin meidän ryhmän jätkä, joka valitti kaikissa vaatekaupoissa. :D

Ennen tätä mun kahden viikon lomailua olin töissä Luontoliiton järjestämällä lasten leirillä, lapset oli iältään 7-12-vuotiaita ja leiri oli päiväleiri, eli omaan sänkyyn pääsin nukkumaan joka päivä, oli hyvä. Viime viikolla olin pari päivää kotona ja sitten taas suuntasin kohti Tamperetta. Tällä kertaa meno ei ollu niin menevä ku yleensä, pelkkää kaksistaan oloa ja leffailua (mikä toisaalta oli hyvä, koska sai vaan olla ja oikeesti lomailla).

Tampereella vietin torstai-maanantai välisen ajan ja oon edelleen sitä mieltä, että aika meni siellä liian nopeesti, mitä se tekee aina. Ikävä on jo nyt ihan järkyttävä!

Maanantaina lähdin sitten joskus 10 tienoilla, ja kolmen aikaan olinkin taas jo menossa. Kohteena oli Heureka ja Body Worlds näyttely, näyttelyä lähti mun kanssa katsomaan pitkäaikainen ystävä Ella. Olin siellä edellä mainitulla leirillä kuullut 7-vuotiaalta tytöltä, että se on hyvä ja jännä. Ja sitähän se olikin, todella mielenkiintoinen.

Kuitenkin mun ja Ellan suureksi huviksi muodostui ajosimulaatio. Taino, JARRUTUSSIMULAATIO. Tapettiin kokoajan se jalankulkija. RIP jalankulkijat.

Tiistaina kävin hieman perehtymässä tähän mun kesätyöhön ja siihen mitä se nyt sit oikeesti sisältää ja tutustuin jo uusiin osaston asukkaisiin (olinhan jo viime kesänä samaisella osastolla töissä, tosin olin ulkoiluttaja!). Valitettavasti pääsin samoin tein rankkoihin hommiin - vainajan laittoon.

Nyt oonkin sitten loppu loman ja juhannuksen pelannu vähän liikaakin simssiä kaikin puolin. Tänään tuli tosin käytyä Nuuksiossa, uudessa luontokeskuksessa. Rapsutin karhua. Jee, olin mainstream.

Mutta, eipä tässä kai muuta mutistavaa. Yritän kirjottaa tätä kerran viikossa ja tehdä semmosia ''viikko katsauksia''.