Väsymystä ja muuta mukavaa.

Okei, oon ollut jo kaksi päivää töissä ja edessä olisi vielä.... öö, no seittemän viikkoa.

Se siitä valituksen aiheesta, tulin toteamaan kuinka kivoja, ihania ja sydämellisiä mummot ovat: haastavia, itsepäisiä, arvaamattomia voivat olla. No okei, ei tietenkään kaikki, mutta tolla osatolla tuntuu siltä, että pappojen hoitaminen on paljon lupsakampaa, vaikka niistä suurin osa onkin sitten hieman huonommassa kunnossa.

Mutta pakko mun on jotain hyvääkin noista mummeleista sanoa, vaikka ne onkin suurimmiksi osiksi just tota, mitä tossa aikaisemmin mainitsin.

Tänään hoidin meidän osaston vanhinta muoria ja musta oli ihana kuulla, kuinka TYYTYVÄINEN hän mun työhön oli, vaikka kerroinkin taitojen olevan ruosteessa. 

Kyseinen mummeli halusi käydä hoitokodin kahviossa ostamassa pullaa (koska osastolla kahvin aikaa tarjottava pulla oli kuulemma todella kuivaa), lähdin tietenkin hänen kanssaan sinne kahvioon. Kattelin siinä, kun mummeli teki ostoksensa ja tuli sitten siihen mun luokse ja sanoi: ''Nyt tyttö hyvä, me syödään pullaa'' ja tarjos mulle uunituoreen pullan! Ai että! Ihana!

Toki tietysti sanoin, että hänen pitäs säästää se toinen pulla, jotta voi syödä sitten, mutta ''pulla vaan ei kuulemma enää olisi sen jälkeen enää yhtä hyvää kuin nyt'', mikä oli kyllä ihan totta.

Tänään tuli myös otettua hieman pataan. Kuten aikaisemmin totesin, vanhukset osaa todella vaihtaa tunnetilojaan. Varsinkin, kun kyseessä on aamupesut. Tai oli kyseessä mitkä pesut hyvänsä, niin apua.

Tarkoitus oli tarkistaa, onko yhden asukkaan vaippa missä kunnossa. En päässyt katsomaan, sain bitchslapin naamaan. Sain myös kuulla kasan kommentteja kuten ''et sinä ole mikään hoitaja, olet kiduttaja!'', ''tappaisit itsesi!'' ja niin edelleen. No, lopulta sain kuitenkin hänenkin kohdallaan hommat tehtyä, tosin ennen sitä sain potkun vatsaan. Kiitos.

Olin petaamassa samaisen vanhuksen huonekaverin sänkyä, kun yhtäkkiä tämä nousee istumaan sängylleen ja tuijottaa mua ja sanoo: ''Haluan panna sinut laatikkoon. Olet Kuolema ja haluan voittaa sinut''. Jäätävin lausahdus ikinä!

Loppujen lopuksi, vuoro päättyi onnellisesti uuden asukkaan saapumiseen ja mukaviin jutustelu hetkiin.

Vaikka tästä postauksesta saakin sen käsityksen, että vihaan tätä työtä ja teen sitä vain palkan takia, niin ei. Kyllä mä niistä jokaisesta mummosta ja papasta siellä tykkään, ne vaan päättää sen, miten raskas päivä mulla on. 

Ja vaikka joskus asioita pitääkin tehdä väkisin (esim. se vaipan vaihto, joka ei kyseisestä kohdehenkilöstä tuntunut niin mukavalle), niin kyllä mä ainakin haluan, että kun mä sit EHKÄ joskus olen vanha, niin mua hoidettaisiin hyvin ja ajateltaisiin siinä hoitotoimenpiteessä vain mun parasta ja vaikka aika usein saakin kuulla herjaa ja haukkuja, niin kyllä ne vanhuksetkin sitten lopulta tajuaa (jos muistaa edes enää koko tapahtumaa), että niiden parastahan tässä vain ajateltiin, vaikka ei nyt tuntunutkaan niin mukavalle.

Ja vaikka nyt tunnenkin itteni väsyneeksi, niin huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, ehkä se on myös helpompi päivä, vaikka onkin välivuoro (huoh, 10-18....).