Sairastelua 3/7

Jees, eli tosiaan 3/7 done. Kipeäksi tulin. Perkele.

Olin kokonaista kolme päivää viime viikolta poissa. Keskiviikkona kuume nousi 38,1 asti, lauantaina mulla oli aamusta kauhee migreeni ja mietinkin pari kertaa, että viitsinkö lähteä kaverin bileisiin. Kyllä mä sit päätin, että mä voin mennä pyörähtämään siellä. Ja paskat, en mä mitään pyörähtänyt siellä...

No mutta, töissä kaikki rullas samaan malliin, kivaa on ollu! Asiallisesti on palautteet ja kaikki annettu puolin ja toisin ja noi meidän asukkaat on aika ihania. Töistä ei ookkaan tällä kertaa mitään ihmeellistä kerrottavaa, sen verran tasapainoisia on noi meidän asukkaat, että eivät aiheuta mitään ihme härdellejä! Se on kyl kivaa vaihtelua.

Mut juu, lauantaina tosiaan suunnistin tonne kaverin bileisiin. Paikalla ei ollu kovin montaa ihmistä, mut eiks se mee niin, että pidot paranee, mitä vähemmän ihmisiä on?

Edellisestä krapulasta oli liian vähän aikaa, joten mä päätin ottaa ihan iisisti - tissuttelu linjalla. Vielä parempi linjahan olis ollut, että en olis juonut mitään alkoholipitoista. Mut ei nyt kuiteskaan. Tohon booliin en muuten oikeesti koskenut ollenkaan, oli liian tujua. Mut hyvälle se näytti!

Tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen, oli asiallista porukkaa. Ainut miinus oli nyt se, että kaverilla sattuu olemaan pari papukaijaa. Toinen niistä piti huolen siitä, että heidän läsnäolonsa muistetaan.

Kotiin pääsin joskus neljän tienoilla, olin siis viimesiä vieraita. Olishan mulle tarjottu nukkumapaikkaa sieltä kaverilta, mutta aattelin, et oma sänky on aina paras sänky! Oli ihan kiva päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Olin ainakin varma siitä, että EN herää jonkun papukaijan rääkymiseen.

Ainiin, tässä viimesenä voisin mainita (vaikkei ookkaan ihan tän viikon juttuja), että mulle tuli pari pakettia. Ekassa paketissa tuli...

TÄMÄ! Ai että, oon saanu nauraa itteni ihan kipeeks tän kanssa. Oon kattonut tän jo peräti pari kertaa. Kyllä se Sami on niin ihana. :'D

Toinen paketti (tuli tänään) sisälsi...

Kevyttä iltalukemista. Japanilaiset kummitustarinat on tunnetusti ihan nössöjä. En pelkää. Nään varmaan painajaisia näistä.

Mutta, nyt katoan parantamaan tätä flunssaa mustaherukkamehun kanssa!

On muuten tykkibiisi! Tällästä duettoa on odotettu!

Miten tää aika menee näin nopeesti? 2/7

Niinpä, miten aika menee näin nopeesti? Nyt on alkamassa jo kolmas viikko tuolla työharjottelussa ja musta tuntuu, että mä vasta alotin tuolla. No, kaikki loppuu aikanaan.

Viime viikolla tosiaan päätin, kenestä koulutehtäväni teen ja maanantaina jopa keksittiin ihan ykskaks, et mitä teen! Tuen tätä mun asukasta uusiien juttujen kokemisessa. Esim. nyt tällä henkilöllä alkoi uusi harrastus ihan tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ihmisten kanssa. Olin selkeesti iso tuki.

No mutta, mulla oli perjantaina ihan jees vuoro. Olin töissä kello 7.30, kotiin pääsin 20.15. Ekaa kertaa tein oikeesti pitkän päivän ja vielä selvisin siitä! Sen jälkeen olikin sitten kaks vapaapäivää, jotka meni sitten nörväillessä.

Sunnuntaina tosiaan oli nörväilypäivä, mä oikeestaan vaihdoin joko peliä tai sitten pelikonsolia. Kaikkia pleikkareita tuli käytettyä.

Musta on muuten töissä kuoriutunu oikee masterchef. Mähän en siis oikeesti koskaan ole laittanut ruokaa ja nytpä sitten päätin töissä kokeilla lihapullien tekoa. Muistelin vaan, miten iskä on aina tehnyt lihapullataikinan, kyllä hyviä tuli!

Niistä tuli vaan aika isoja....

Sitten, niin typerältä kuin se kuulostaakin... Mä tein ekaa kertaa pirtelöä. Onnistuin tosin rikkomaan sen astian missä sitä aloin tekemään, mut onneks se ei kauheesti haitannu...

Siinä se valmistuu... Keksin kivasti lisätä vähän banskua sekaan ja hyvää tuli!

Niin ja hei, taulutkin on kivasti jo päässeet (mitä, lyhyen pitkän odotuksen jälkeen ne on jopa vihdoin seinällä!) kotiin!

Tässä lopussa oli vaan kuvia tästä kesästä ja syksystä. 8)

Here we go again, 1/7! (muita kuulumisia)

Jaa mitä, taasko seittemän viikon työrupeama edessä? Kyllä vaan toverit, mut tällä kertaa tää ei ole palkkaduunia! ...perkele.

No mutta, mä oon taas kerennyt viettää reippaan kuukauden hiljaiseloa, ja tämä johtunee vahingossa ansaitusta lomasta, jonka tosiaan vietin ihan vaan lungisti. Työt vanhainkodissa tosiaan loppu sillon 11.8, ja mä suuntasin heti seuraavalla viikolla kohti Mikkeliä ja sieltäpä hain sitä RAIKASTA maalaisilmaa (suuntasin siis hieman Mikkelistä etäämmäs).

Tohon kuukauden lomaan mahtui hippasen myös vastuuta. Omasta isoäidistä nimittäin. Mähän aloin ravaamaan vielä tossa kesän aikana mummin luona, kun kuulin että hän on joutunut sairaalaan. Nyt sitten jonkin mystisen aivotoiminnon vuoksi mä olen lähes omaishoitaja. Tämä siis tarkoittaa sitä, että heihei vapaaika, TERPPA MUMMI! No, onneks mulle ei oo mitään isompaa juttua nyt sitten tiedossa.

Kerkesin kerran pyörähtää Tampereella, mutta sitä ennen mä kävin kampaajalla!

Hiukset koki todellisen muutoksen... :D

Tietysti olin Tampereella oman murusen kanssa (yy, ällööö....) ja sitte näin yhden tutun hyypän!

Toi nainen on kyl ihan ok....

Käytiin syömässä Amarillossa (meillä oli pöytävaraus, jota ei vaan jaksettu oottaa... No ei se mitään. Amarillossa mä valitin mun ruuasta. Tilasin olevinaan jonkun beefpocketin ja ilman jalopenoja. Kuitenkin sain papupocketin (niitä papuja oli enemmän, kuin laki salli, lihaa ei ollut juuri nimeksikään) ja siinä OLI jalopenoja. Maakku se vaa jakso toitottaa, että muista nyt sitten valittaa.

...Arvatkaa kahdesti muistinko?

Jatkettiin Amarillosta sitten muutaman baarin kautta rautatieasemalle, josta sitten lähdettiin kumpikin omiin suuntiimme. Mä lähdin ''kotiin'' pelaamaan pleikkaria murun kanssa ja Maakku sitte sinne, minne nyt sitten ikinä katosikaan.

Oli kiva viikonloppu, olispa niitä useampiakin!

Joo no, tosiaan. Ehkä sitten voitas siirtyä tähän työharjotteluun. Alotin harjoittelun kehitysvammaisten asuntolassa, taino, ryhmäkodissa. Tähän asuntolaan sisältyy kolme pientä omakotitaloa, jossa jokaisessa asuu viisi kehitysvammaista. Mun talossa asuu tälläisiä ohjattavia ja avustettavia (avustetaan esim. hygieniassa) aikuisia kehitysvammaisia. 3/5 ei puhu, vaan kommunikoi joko kommunikaattorilla tai kuvilla.

Kommunikaattori näyttää tältä. Tietysti erilaisiakin on. Kommunikaattoriin kirjoitetaan, mitä halutaan sanoa, ja kone sitten toistaa sen sitten kokonaisena lauseena.

Nyt on yks viikko takana, oon kyllä tosi tyytyväinen, että pääsin just tonne! Tokihan mun harjoittelu on nytten ilta ja viikonloppu painotteista, mutta eipä se tuntunu estävän mua viime torstaina....... Jos siitäkin sitten vähän höpisis tähän loppuun.

Eli, lähdin kahden amisajan kaverin (ovat jo kumpikin valmistuneet...) kanssa katsomaan SM-liigan avauspeliä Blues - TPS. Kivasti voitettiin jatkoajalla 4-3, joten me päätettiin kavereiden kanssa myös lähteä jatkoajalle. Perjantaina oli niin kauhee darra, että mua hirvittää edelleen.

No, tässä oli nyt tän hetkiset höpinät. Höpisen sunnuntaina (toivottavasti) uudestaan!