Jaa mitä, taasko seittemän viikon työrupeama edessä? Kyllä vaan toverit, mut tällä kertaa tää ei ole palkkaduunia! ...perkele.
No mutta, mä oon taas kerennyt viettää reippaan kuukauden hiljaiseloa, ja tämä johtunee vahingossa ansaitusta lomasta, jonka tosiaan vietin ihan vaan lungisti. Työt vanhainkodissa tosiaan loppu sillon 11.8, ja mä suuntasin heti seuraavalla viikolla kohti Mikkeliä ja sieltäpä hain sitä RAIKASTA maalaisilmaa (suuntasin siis hieman Mikkelistä etäämmäs).
Tohon kuukauden lomaan mahtui hippasen myös vastuuta. Omasta isoäidistä nimittäin. Mähän aloin ravaamaan vielä tossa kesän aikana mummin luona, kun kuulin että hän on joutunut sairaalaan. Nyt sitten jonkin mystisen aivotoiminnon vuoksi mä olen lähes omaishoitaja. Tämä siis tarkoittaa sitä, että heihei vapaaika, TERPPA MUMMI! No, onneks mulle ei oo mitään isompaa juttua nyt sitten tiedossa.
Kerkesin kerran pyörähtää Tampereella, mutta sitä ennen mä kävin kampaajalla!
Hiukset koki todellisen muutoksen... :D
Tietysti olin Tampereella oman murusen kanssa (yy, ällööö....) ja sitte näin yhden tutun hyypän!
Toi nainen on kyl ihan ok....
Käytiin syömässä Amarillossa (meillä oli pöytävaraus, jota ei vaan jaksettu oottaa... No ei se mitään. Amarillossa mä valitin mun ruuasta. Tilasin olevinaan jonkun beefpocketin ja ilman jalopenoja. Kuitenkin sain papupocketin (niitä papuja oli enemmän, kuin laki salli, lihaa ei ollut juuri nimeksikään) ja siinä OLI jalopenoja. Maakku se vaa jakso toitottaa, että muista nyt sitten valittaa.
...Arvatkaa kahdesti muistinko?
Jatkettiin Amarillosta sitten muutaman baarin kautta rautatieasemalle, josta sitten lähdettiin kumpikin omiin suuntiimme. Mä lähdin ''kotiin'' pelaamaan pleikkaria murun kanssa ja Maakku sitte sinne, minne nyt sitten ikinä katosikaan.
Oli kiva viikonloppu, olispa niitä useampiakin!
Joo no, tosiaan. Ehkä sitten voitas siirtyä tähän työharjotteluun. Alotin harjoittelun kehitysvammaisten asuntolassa, taino, ryhmäkodissa. Tähän asuntolaan sisältyy kolme pientä omakotitaloa, jossa jokaisessa asuu viisi kehitysvammaista. Mun talossa asuu tälläisiä ohjattavia ja avustettavia (avustetaan esim. hygieniassa) aikuisia kehitysvammaisia. 3/5 ei puhu, vaan kommunikoi joko kommunikaattorilla tai kuvilla.
Kommunikaattori näyttää tältä. Tietysti erilaisiakin on. Kommunikaattoriin kirjoitetaan, mitä halutaan sanoa, ja kone sitten toistaa sen sitten kokonaisena lauseena.
Nyt on yks viikko takana, oon kyllä tosi tyytyväinen, että pääsin just tonne! Tokihan mun harjoittelu on nytten ilta ja viikonloppu painotteista, mutta eipä se tuntunu estävän mua viime torstaina....... Jos siitäkin sitten vähän höpisis tähän loppuun.
Eli, lähdin kahden amisajan kaverin (ovat jo kumpikin valmistuneet...) kanssa katsomaan SM-liigan avauspeliä Blues - TPS. Kivasti voitettiin jatkoajalla 4-3, joten me päätettiin kavereiden kanssa myös lähteä jatkoajalle. Perjantaina oli niin kauhee darra, että mua hirvittää edelleen.
No, tässä oli nyt tän hetkiset höpinät. Höpisen sunnuntaina (toivottavasti) uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti