Tässä oon pitkään pohtinu, että mitä mun so-called-friendseille on oikein tapahtunut? Olenko mä syyllinen niiden asennemuutokseen? Kyseessä on siis asennemuutos mua kohtaan. Mä en tietääkseni ole tehnyt mitään ja kun yritän kysyä ihmiseltä, onko vika mahdollisesti mussa, saan vastaukseksi jotain tyyliin ''Ei sussa oo mitään vikaa''. Lähde nyt siitä sitten muuttamaan omia toimintatapoja, kun olen vaan ollu oma itteni, tehnyt omat valinnat ja elänyt tavallani.
Toki kaikki tätä kokee, mutta mä en vaan voi ymmärtää tälläistä käytöstä.
Mainittakoon tästä esimerkki. Kerroin eräälle ystävälle mun tämän hetken mieselämästä. Sain vastaukseksi ''MITÄ VITTUA CAMILLA?!'' reaktion kera ilkeän katseen. Ja syynähän oli mun ja mun säädön IKÄERO! Anteeksi neiti (mikäli tunnistat itsesi tästä, saati edes luet tätä) - kukahan se joskus aikoinaan sanoi, että ikä on vaan numeroita?
Enempää tästä säädöstä en sitten vielä kerrokkaan.
Tän tapahtuman jälkeen tämä henkilö tuli mulle sanomaan, että ''You have been replaced''. Näin helposti sitä lähtee ystävä tuosta noin vaan. Se siitä ''parasystävä'' meiningistä.
Ja jos multa kysytään, että mitkä fiilikset... vastaus on, että aivan järkyttävä fiilis.
Toinen tapaus.. Tarkoitus oli lähteä kahden kaverin kanssa KESKI-EUROOPPAAN, kohdelistassa oli mm. Tanska, Saksa, Ranska, Puola ja Tsekki. Jossain vaiheessa myös Iso-Britania tuli puheeksi, ja se ei olis ollut mikään este.
Lopulta yksi meistä kolmesta päättää, että nyt lähdetäänkin RANTALOMALLE! Ehei kamu - no deal. Ainakin toisen kaupunkiloma- kannatuksen kannalla ollut sanoi. Mä pohdin pitkään, että suostuisinko lähtemään heinäkuussa rantalomalle. Mä suostuin jopa katsomaan kohdetta.
Painotan tässä välissä, että en IKINÄ ole käynyt ulkomailla ilman vanhempia.
Kun tämä kyseinen henkilö päätti, että heinäkuussa lähdetään joko Kyprokselle tai Mallorcalle, maataan rannalla 24/7, hotellin pitää olla vähintään kolme tähteä ja se ei saa olla lapsiystävällinen.
Ainiin, ja lähtöpäiväkin päätettiin multa kysymättä.
Minnekkään ulkomaille ei lähdetty ja tietenkin olen hieman pahoillani tästä, ja ehdotin henkilölle sitä, että nähtäis ja mä vaikka tarjoaisin safkat tai jotain. Mitä tulee vastaukseksi?
''Ei kiinnosta.''
Asia selvä.
Jos nämä kyseiset henkilöt tunnistavat itsensä tästä tekstistä, voitte tulla toki juttelemaan mulle naamatusten. Mä en oikeesti enää aio tehdä tän asian eteen mitään, kun mä yritän olla ystävällinen, saan aina semmosen kuvan, että mua ei tosiaan kaivata lähistölle.
Olis tosiaan kiva kuulla ihan suoraan, että missä vika?
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti