7 vuotta

Pohdintopostaus.

Tasan seitsemän vuotta sitten mulla alkoi mun elämäni (tähän mennessä) vaikein kolme vuotinen taivallus, joka onneksi on jo takanapäin.

4.7.2006 mun parasystävä Jassu lähti tonne taivaan kotiin. Surutyö on yhä kesken, mutta nyt tuntuu jo helpommalle. Jassun isosiskon kanssa ollaan pohdittu, että jos Jassu vielä eläisi, olisinko yhtä läheinen sen kanssa kuin silloin vuonna 2006?

Hyvin todennäköisesti Jassusta olis tullut sellainen popin kuuntelija ja mä olisin jäänyt tälle raskaamman musiikin puolelle.

Todennäköisesti Jassu olis myös käyttänyt pukeutumisessaan enemmän värejä, kun mä olisin pitäny edelleen mustasta väristä.

Ehkä meidän leikitkin olisi jatkunut pitempään? Jostain syystä ajaudun ajoittaan muistelemaan meidän barbi-bratz-myscene-pikkueläin -leikkejä. Aina oli samat teemat ja hahmot, mut aina jokin asia siinä leikissä muuttui! Oltaisiinkohan me leikitty vielä yläasteellakin, jos Jassu olisi elossa? Siitä ei kyllä oltais kerrottu kenellekkään, mut en usko että oltais.

Mä luulen, että me oltais pikkuhiljaa alettu vieraantumaan, mutta aina kun oltaisiin oltu tekemisissä, oltais ''jatkettu siitä mihin jäätiin'' eikä mikään olisi koskaan oikeastaan jäänyt kesken. En tiedä, ehkä me oltaisiin kasvettu omalla tahdillamme ja ehkä toteutettu ne meidän lupaukset siitä kimppakämpästä, koirasta, autosta ja siitä teneriffan lomamatkasta (jonne oon halunnu päästä pitkään).

Oltaisiinko me riidelty samalla tavalla kuten ennen vuotta 2006? Meidän riidat oli kyllä tosi lapsellisia ja turhia, mutta oltiinhan me sillon lapsia, joten sallittakoot.

Mutta kuitenkin, seitsemän vuotta kuolemasta. Toivottavasti se Jassu nyt vilkutteleekin mulle sieltä pilven reunalta, kun se niin lupas.

Rest in peace.

Yks mun ja Jassun suosikki Lordin tekemistä biiseistä. Ei kyllä jaksettu kyllästyä näihin mörköihin satojen levyjen kuuntelukertojen jälkeen!