Jepsis jee, taas on aikaa kulunut ja juttuja tapahtunut. Päälimmäisenä mielessä on kaks edellistä viikonloppua.
Viikko sitten, mun paras ystävä tuli meille kylään. Se ei tässä kämpässä ollu käyny vielä kertaakaan ja muutenkin kesällä ollaan viimeks nähty.
Olin käyny samalla viikolla laivalla hakemassa vähäsen lonkeroa, olutta ja siideriä ja avomies kutsu myös pari kaveriansa meille viettämään iltaa.
Oli oikeesti ihanaa nähdä, kuinka mun ystävä, joka oli joutunu kestää vaikka mitä edellisen kuukauden aikana nauro ja hymyili aidosti. Onneks avomiehen kaverit (JA AVOMIES) otti mun ystävän hyvin vastaan. Uudestaan on kuulemma otettava.
Kun avomiehen kaverit oli lähteny, alotettiin astetta diipimmät keskustelut. Muistettiin taas, että miks me ollaan ystäviä - kaivetaan toisemme aina sieltä paskasta ylös, minne ollaan hautauduttu. Tätä samaa ollaan tehty vuodesta 2009, vaikka aikaa tuhlattiinkin typerään riitelyyn vuoden verran. Tai siis minä tuhlasin. Niinpä niin - paras ystäväni on myös exäni.
Nyt kuitenkin saatiin puhuttua paljon asioita ja vollotettiin. Ja naurettiin. Yhtäaikaa.
Seuraavana päivänä toivuttiin kukin omasta krapulastamme, saatettiin mun ystävä bussille ja suunnattiin avomiehen kanssa pizzalle ja kebabille.
Muutenhan kuluneeseen viikkoon kuuluu työpaikkojen metsästystä. Valitettavasti joka paikka on ilmoittanut, että mä en ole tullut valituksi. Onneks kuitenkin yks haastattelija oli antanu musta positiivista palautetta toiselle osastolle ja mulla olis taas haastattelu tiistaina! Jee.
Tänä viikonloppuna menin samaisen ystävän luo kylään. Nyt ei oikeen nollailtu, kun edellisellä viikolla oltiin ryypiskelty ihan tarpeeks. Kuitenkin ajauduttiin istumaan iltaa ystävän mutsin, isäpuolen ja heidän kavereiden kanssa.
Taas jouduin toteemaan, että joudun ihan ihme porukoihin.
Meillä oli normit meiningit mitä yleensäkkin. Pelattiin ja naurettiin, vammailtiin. Nukkumaan päästiin ehkä viiden aikaan.
Bussissa istuin kolme tuntia kotiin tullessa.
Nyt en ikinä enää matkusta bussilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti